Tämä teksti on toteutettu osana Digitaaliset ihmistieteet -kurssia.
Ajattelin tässä kertoa hieman tulevasta gradustani ja sen sisältämistä digitaalisista aineistoista. Olen mehustellut graduani jo pitkään suurella innolla ja mielenkiinnolla. Tuntuu, että olen löytänyt käsiteltäväksi itselleni sopivan ja erilaisen aiheen. Minulle on tärkeää että aihe on tuore, yhteiskuntakriittinen ja jotain nykyisestä maailmastamme kertova. Olen ajoittanut Varsinaisen Kirjoitustyön loppuvuodesta ensi kesään, joten toivon saavani siihen mennessä haudutettua sopivan gradun valmistumiseni takaamiseksi.
Tutkin Bo Burnhamin stand-up- elokuvaa Inside (2021) ja vieraantuneen subjektin kuvausta 2020-luvun yhteiskunnan representaationa. Vähemmän akateemisesti sanottuna tarkastelen siis eri tapoja, miten kaupallinen maailma sekä sosiaalinen media vaikuttaa Burnhamin mielenterveyden ja ympäröivän maailman kuvaukseen elokuvassa (spoiler alert: ei kovin hyvin). Burnhamin tyyliin kuuluu kritisoida nyky-yhteiskuntaa, sosiaalista mediaa sekä tuoda esille näiden vaikutus maailman tilaan. Burnhamin ulosantia voisikin kutsua metamodernin maailman kritiikiksi (metamodernista voi lukea hyvän esittelyn Lilja Tammisen blogista https://liljat.fi/2017/01/on-aika-herata-uuteen-vuosisataan/).
Teoriani on, että koronapandemia ja erilaiset globaalit kriisit kiihdyttävät kapitalismin kehitystä, ja toisinpäin. Voidaan puhua postmodernistisen teoreetikon Fredric Jamesonin sanoin “jälkikapitalismin” murroksesta. Kapitalismin kehitys 2020-luvulla (internetin maksullisuus, hyperindividualismi, hyvinvointivaltion alasajo) taas vaikuttaa dialektisessa eli vastavuoroisessa suhteessa yksilöiden mielenterveyteen ja poliittisiin liikkeisiin (mielenterveyskriisi, median kuplautuminen, ääriliikkeiden nousu), jotka taas kiihdyttävät kapitalismia – ja sitä rataa. Tällainen kapitalismin kehä on onnistuttu näyttämään harvinaisen selvästi Burnhamin puolentoista tunnin komediaspesiaalin aikana. Kulttuurintutkijana minua kiinnostaa nykyajan ilmiöiden vaikutus ihmisten maailmankuvaan, erityisesti ihmissuhteisiin sekä yksilön psyyken muutoksiin. Kandidaatintyössäni tutkin ihmissuhteiden kehitystä postmodernissa ajassa Johannes Ekholmin teoksessa Rakkaus niinku (2016). Koen siis graduni aiheen sopivan hyvin yksiin muiden kiinnostuksenkohteideni kanssa.
Miten tällaista aihetta voi siis tutkia? Ensimmäinen askeleeni oli tietenkin suunnata kohti kirjastoa. Aihe sekä kohdeaineistoni on kuitenkin sen verran tuore, että harva teos suoraan käsittelee graduni teoriaa tai edes sinnepäin. Lisäksi aineisto vanhemmissa kirjoissa voi olla kerätty maailmasta, joka ei enää toimi samalla tavalla kuin lukemishetkenään vuonna 2023. Tämän vuoksi paras ystäväni aineistojen suhteen ovat olleet elektroniset tekstit, artikkelit ja videoesseet. Käytetyn aineiston epävirallisuus itsessään kyseenalaistaa “oikean tiedon” määritelmän, ja se on hieman tarkoituskin. Kiinnostus Burnhamia kohtaan on myös selvästi ollut merkittävää akateemisten piirien sisälläkin, sillä graduni aineistona olen löytänyt jo 3 yliopisto-opiskelijoiden kirjoittamaa artikkelia tai loppytyötä Insidesta. Nämä työt on julkaistu englanniksi ja ne on julkaistu eri puolilla maailman yliopistoja: mm. Tsekissä, Kanadassa ja Meksikossa. Olin myös aiheen tiimoilta yhteydessä torontolaisen media-opiskelija Quentin Stuckeyn kanssa, jonka artikkelia “All Eyes on Me”: Pandemic-Induced Mental Illness and Performance in Bo Burnham’s Inside (2022) siteeraan omassakin tutkielmassani. Minusta on upeaa, että niin moni opiskelija on tarttunut Insiden käsittelemään aiheeseen ja tutkinut sitä omissa teksteissään. Haluan olla osa tuota jatkumoa, ja nostaa aihetta käsitelleet nuoret tekijät myös omassa työssäni esille.
Miten teosta voi siis tutkia? Ensinnäkin kyseessä on videoteos, joka on saatavilla Netflixistä. Fyysistä teosta esimerkiksi kirjan tapaan ei siis ole saatavilla. Analyysin helpottamiseksi olen litteroinut elokuvan käsikirjoituksen. Elokuvaa tarkastellessa on kuitenkin huomioitava myös visuaalinen ja äänellinen ympäristö, ei pelkästään litteroitu käsikirjoitus. Litteraatio toimii kuitenkin hyvänä työkaluna eri kohtien, esimerkiksi tiettyjen sanojen ja säkeistöjen (elokuva sisältää paljon kantaaottavaa musiikkia) lähiluvussa. Toisin sanoen sekä elokuvan sisältö, että vastaanotto eri tutkimuksissa on relevanttia analyysin kannalta. Tutkimusaiheen ollessa digitaalinen paitsi formaatiltaan, myös pitkälti sisällöltään, on modernia ja useaa eri näkökulmaa hyödyntävän lähestymistavan sisäistäminen tarpeellista.
Viime kuukausina olen oppinut lisää digitaalisen humanismin menetelmistä ja mahdollisuuksista tieteelle. Muuttuva teknologia tarvitsee yhä enemmän myös ihmistieteiden osaamista, kun palveluita suunnataan internetin kautta entistä monipuolisemmalle käyttäjäkunnalle. Perusteellinen ja eri alojen välinen tutkimus voi tehdä tieteestä rikkaampaa ja tarkempaa. Esimerkiksi tekoälyn kehityksen kanssa tulisi ehdottomasti pohtia uusien sovellusten inhimillisiä ja eettisiäkin puolia. Tällä parannetaan sekä tekniikan saavutettavuutta useammille ryhmille, myös käyttökokemusta.
Oma alani kirjallisuudentutkimus voisi myös rohkeammin tarttua kirjojen ja perinteisten tekstiteosten lisäksi tarkastelemaan myös elokuvia, pelejä ja muita muuttuvan median ilmiöitä. Taide kuvastaa aina jollain tasolla yhteiskuntaa jossa elämme, jolloin taiteen kautta voidaan ymmärtää paremmin maailmaa ja siinä eläviä ihmisiä. Miltä voisi näyttää esimerkiksi Tiktok-tanssien kommentikentän yhteiskunnallinen diskurssianalyysi? Kun teknologiat ja formaatit muuttuvat, myös luovuus ja taide muuttaa muotoaan. Tutkimuksen mahdollisuudet ovat liki rajattomat. Toivon näkeväni tulevaisuudessa yhä monipuolisempia kulttuurintutkimuksen kohteita; sitä odotellessa aion itse keskittyä gradussani siihen, miten Bo Burnham aikoo parantaa maailman komediallaan.
Hyväksynnän hylje 